Olen nähnyt lukuisia tutkimuksia joissa esiintyy Aspergillus -lajeja. Näiden haitoista ei ole kumminkaan milläänlailla kerrottu mm. koulujen henkilökunnalle saati vanhemmille joiden lapset ovat kyseisissä kouluissa, ei vaikka tulos olisi korkea. Lapsilla esiintyy juurikin allergioita ym. En esittele tässä kaikkia Aspergillus- lajeja, mutta osasta tässä on tietoa ja missä niitä kasvaa.
"Aspergillus eli nuijahome
Aspergillus lajit ovat tehokkaita itiöiden levittäjiä sisäilmaan. Aspergillukset hyödyntävät vähäisenkin kosteuden. Niitä löytyy usein sisäilmahaittaisista rakennuksista, joista ei löydy kosteus-vauriota (aw <0.8). Aspergillukset kasvavat sekä ”bakteerien” (pH 7.2) että homeiden (pH 5.4) viljelyyn tarkoitetuilla maljoilla. Jos läsnä on paljon bakteereja (Kuva 10), niin mahdolliset Asperigllus pesäkkeet jäävät niin mikroskooppisen pieniksi, ettei niitä pysty tunnistamaan ja ne jäävät laskematta. Nämä tulokset osoittavat, että toksisten Aspergillusten ”todellisemman” määrän selvittämiseksi viljelymaljaan kannattaa lisätä boorikemikaaleja (≥ 2000 mg/l) (Taulukko 4). Tämä boorilisäys vaimentaa bakteerikasvun ja myös useimmat ”kiltit kotihomeet”, jolloin Aspergillus pesäkkeet saavat tilaa kasvaa niin, että ne on helppo tunnistaa (Andersson ym., 2013; Mikkola ym. 2015) (Kuva 10, taulukko 5).
Lajit A. fl avus, A. niger, A. fumigatus, A. candidus, ja A. terreus ovat ihmispatogeeneja ja voivat infektoida monia elimistön osia, etenkin hengitysteitä ja korvaa (otomykoosi) (Garcia-Agudo ym., 2011), aspergilloosi, aspergillooma (Anttila ym., 2003). Aspergilloosi keuhkoissa on hengenvaarallinen sairaus jonka aiheuttajana tunnetaan A. fumigatus, mutta myös A. flavus ja A. calidoustus (Anttila ym. 2003, Hubka ym., 2012; Khan ym. 2014 (Kuvat 12A ja B). Tanskalainen tutkijaryhmä on todennut, että kaupasta ostetut, uudet, kuivat kipsilevyt (12 eri tuotemerkkiä tutkittiin) sisältävät valtalajina Neosartorya hiratsukae- hometta, joka on Asper-
gilluksen suvullinen muoto (teleomorfi ) (Andersen ym., 2016). Sen anamorfi on geneettisesti läheistä sukua tai identtinen ihmiselle patogeenisen A. fumigatus lajin kanssa (de Hoog ym., 2000). Tilanne näyttää Suomessa samankaltaiselta (kuva 12 A). Kipsimateriaalien runsas käyttö sisätilojen rakenteissa saattaa selittää toksisten Aspergillusten dominanssin suomalaisissa, vakavasti sisäilmaongelmaisissa rakennuksissa/tiloissa. Kun niiden varanto on kipsilevyissä, ne pääsevät siellä nopeasti toimimaan jos kipsilevy diff usiivisesti kuljettaa niille tarvittavan kosteuden ja kipsilevyn peittona oleva muovitettu laineri avustaa hiilidioksidi-pitoisuuden pidättämisessä Aspergilluksille suotuisalla pitoisuusalueella (5000 – 10 000 ppm)(Andersson, Salo, Lipponen ym., 2014)."
Lähde: Diagnostisia työkaluja rakennusten patologiaan Mirja Salkinoja-Salonen, 2016, sivu 24.
"A. niger tunnetaan myös sisäilmaongelmaisista toimistoista, joissa ilma on
kuivaa. Aspergillus niger laji on bioteknisen teollisuuden työhevonen, jolla tuotetaan mm. sitruunahappoa. Bioteknisesti tuotettua sitruunahappoa sisältyy lisäaineena (E330) hyvin moniin elintarvikkeisiin. On mahdollista, että bioteknisesti tuotettuun sitruunahappoon jää jääminä tuottajakannan solukomponentteja, jotka käynnistävät yliherkkyys-reaktion henkilöissä, jotka ovat altistuneet toksisille Aspergillus niger’ille työ- tai asuntotiloissaan."
Lähde: Diagnostisia työkaluja rakennusten patologiaan Mirja Salkinoja-Salonen, 2016, sivu 25.
Olen itse altistunut Aspergillukselle, mutta en tarkalleen tiedä mille kaikille lajikkeille. Jostain syystä en siedä tuotteita joissa on sitruunahappoa joka on tuotettu edellä mainitusta homeesta. Saan välittömästi huonon olon, mm. "aivosumun". En siedä myöskään kosmetiikka tuotteita joissa on citric acid:a joka on sama aine. Saan välittömästi pään kutinaa ja hengenahdistusta kun sitä on ilmassa esim. astian pesuaineista tai shampoossa. Näitä tuotteita ja ruokia ei siis meillä käytetä joissa tuota on. Myös lapsemme villiintyvät erityisesti E330 sisältävistä tuotteista. Ero on huomattava ja sen on huomannut vain kokemuksella. Esim. Suurimmassa osassa karkkeja on tätä. Melkoisen työn saa tehdä, että löytää sopivat karkit. Ässä Mix pussissa ei taida olla eikä Tutti Frutti karkkilaatikoissa jossa vihreitä, keltaisia ja punaisia karkkeja. Tarkka saa olla noistakin laatikoista, koska osassa saman merkin laatikoissa on E330:aa. Sitruunahappoa ei siis yleensä tehdä sitruunasta niin kuin väitetään. Tiedän, että tämäkin on kiistelty asia saako oireita, mutta erittäin moni homeelle altistunut saa ja muuten lisäainelle herkistynyt myös. Kokeilemalla tietää. Minä en mielelläni testaa montaa kertaa, se olo ei ole mukava. Mutuun tämä tieto ei siis perustu.
"Aspergillus fumigatus sientä esiintyy ulkoilmassa, koska se kasvaa kosteilla kasvimateriaaleilla. Tämänvuoksi se on yleinen mm. kompostilaitosten ja maataloustilojen työilmassa (107 itiötä /m3, Buenger ym., 2004). A. fumigatus tunnetaan homepölykeuhkon (aspergilloosi) aiheuttajana, silsasienenä ja korva- ja haavatulehdusten aiheuttajana (Hubka ym 2012; Buenger ym., 2004; ). Jotkut sen kannat tuottavat gliotoksiineja (2-S, 3-S tai 4-S) joissa on 2, 3 tai 4 disulfidi-rikkiä (Nieminen ym., 2002). Aspergilloosi-potilaskantojen on osoitettu tuottavan gliotoksii-
neja, jotka lamauttavat keuhkoputkien pintoja puhdistavien värekarvojen (kilioiden) toiminnan. Kun kiliat eivät toimi, tästä seuraa, että sisäänhengitetyt itiöt ja muut pienhiukkaset jäävät pitkäksi aikaa keuhkoihin (Amitani ym., 1995). Suomessa A. fumigatus homeen esiintyminen näyttää olevan sisätiloissa suunnilleen yhtä yleinen kuin ulkoilmassa, mutta ei ole tutkittu tuottaako tämä sieni molemmissa ympäristöissä yhtäläisesti toksiineja. Se yleistyy sisätiloissa tilanteissa, joissa koko rakennus on ollut veden vallassa, kastuen pitkään ja perusteellisesti.
Aspergillus westerdijkiae on Suomessa yleinen sisätilojen toksiineja tuottava home. Tämä A. westerdijkiae laji on ehkä Aspergillus ryhmän pahis Suomen oloissa. Se kasvaa kylmässäkin (+5˚C), säilyttää elinkykyisyytensä kuivuudessakin, sietää korkeitakin lämpötiloja, mutta ei kasva 37˚C. Se infektoi ihmisen uloimpia, viileitä osia: kynnet (silsasieni), ulkokorva (Hubka ym., 2012)."
Lähde: Diagnostisia työkaluja rakennusten patologiaan Mirja Salkinoja-Salonen, 2016, sivu 26.
Suomessa käytetään rakennusmateriaaleja, etenkin lämpö- ja äänieristeitä, jotka on valmistuksen yhteydessä imeytetty väkevällä pitoisuudella booria. Eristeet ovat boorinkestävien home-lajien, kuten aspergillusten, suosiossa. A. westerdijkiae on resistentti kaikille Suomessa myydyille ”homesaneeraus” kemikaaleille (Andersson ym. 2013, 2014). Mikkola ym. osoitti, että vakavasti sisäilmahaittaisesta asunnosta eristetty A. westerdijkiae kanta kasvoi rehevästi mallas agarilla, johon oli lisätty gramma/litra PHMGtä tai PHMBtä (taulukko 3 julkaisussa Mikkola ym 2015).
Sekä Aspergillus versicolor että A. westerdijkiae suosivat boorikemikaaleja (boorihappo, booraksi) sisältäviä kasvualustoja (Kuva 10). Korkea booripitoisuus (> 5000 mg/L tai >3000 mg/kg) estää bakteerien ja kilpailevien homeiden kasvun ja siten antaa valintaedun aspergilluksille. Suomalaisista rakennuksista tutkituista eristevillanäytteistä (lämpö- ja äänieristeet) booria löytyi yli 30 000 mg/kg, eli useita paino% (Andersson ym., 2014). Tämä saattaisi selittää sen, miksi eristevillat ovat boorinkestävien homelajien, kuten aspergillusten, suosiossa.
Kaikki tutkitut A. westerdijkiae kannat tuottavat okratoksiini A:ta (Visagie ym, 2014a). EU:n säätämä TDI yläraja (total daily intake) ihmisen elimistön okratoksiini A kuormitukselle on 0,005 μg/kg/vrk, eli 60 kg painoiselle aikuiselle 0,3 μg vuorokaudessa. Puoliintumisaika elimistössä on arvioitu alle kahdeksi kuukaudeksi (Creppy ym., 1983, Hagelberg ym, 1989). Nykyinen saanti elintarvikkeista on 1/3 TDI:stä, joten turvamarginaali on kapea (Pohjanvirta, 2007). Jos A. westerdijkiae PP2 tuottaisi rakennuksessa kasvaessaan edes 1% siitä okratoksiinimäärästä minkä se laboratoriossa tuottaa, niin hengittäen tai ihon kautta saatu vuorokausiannos yhdestäkin milligrammasta (=vähemmän kuin yksi pesäke) A. westerdijkiae hometta jo ylittäisi EU:n asettaman TDI arvon kolminkertaisesti.
Okratoksiini A:n haitallisimmat in vivo (elävässä koe-eläimessä) ja in vitro (=solutestit laboratoriossa) tunnistetut, vaurioittavat ominaisuudet ovat kyky aiheuttaa oksidatiivinen stressi ja sitä seuraava neurotoksisuus (Paradells ym 2014, Sava ym 2006, 2007), munuaistoksisuus ja karsinogeenisyys (syöpä elävässä koe-eläimessä, Pohjanvirta, 2007; Pfohl-Leszkowicz & Manderville, 2007; Boesch-Saadatmandi ym., 2008). Altistuminen 0.01 – 1 μg /ml okratoksiini A:ta vähensi eläinkokeissa annosriippuvalla tavalla aivojen hermotukisolujen (astrosyytit, gliasolut) uusiutumiskykyä ja vähensi toimintakykyisten nuorten neuronien määrää (Paradells ym, 2014). Herkimpiä olivat nuoret yksilöt.
A. westerdijkiae laji on suomalaisista hometaloista kuvattu ensimmäisen kerran tämän kirjoittajan johtamassa tutkimusryhmässä ( Mikkola ym, 2015). Se ei (vielä) esiinny viranomaisen listalla toksisista sisätilamikrobeista, kuten ei myöskään A. calidoustus (STM, Asumisterveys-ohje, 2003). Helsingin Yliopiston ja Aaltoyliopiston tutkijoiden havainnot viittaavat siihen, että toksiset Aspergillukset ovat tolerantteja viime vuosikymmenten aikana käytetyille puunsuoja-kemikaaleille, niin arseenipentoksidille kuin boorille. Nämä nuijahomeet sietävät myös muita viime vuosikymmenen kuluessa laajamittaiseen käyttöön otettuja homeen-estoon markkinoituja biosideja (polyguanidiyhdisteet PHMG, PHMB) ja kvaternääriset ammonium yhdisteet, didekyyli-dimetyyli ammonium kloridi (DDAC) niissä pitoisuuksissa, joissa rautakaupassa ostettavia tuotteita levitetään sisätiloihin homesaneeraukseen. (Andersson ym, 2013, Salo ym. 2015, Mikkola ym., 2015).
Sekä Aspergillus westerdijkiae (Kuvat 14 ja 16), että Aspergillus versicolor (Kuva 18) tuottavat myrkyllisiä ekstroliitti pisaroita, jotka voivat levitä rakenteista alipaineiseen sisätilaan kosteuden kuljettamana. Julkisten tilojen leave-on siivouksessa käytetyt tuotteet sisältävät kostutinkemikaaleja jotka on kehitetty muuttamaan vesi sellaiseksi että se aerosolisoituu hienojakoisina (nano-) pisaroina. Tämä lisää maalien, siivousnesteiden ja ja kasvinsuojeluaineidenkäytön taloudellisuutta (pienellä tilavuudella kostuu isompi pinta), mutta juuri samasta syystä se edistää kuivissa
tiloissa homeiden hyötymistä ilmankosteudesta, ja itiöiden itämistä. Aspergillus versicolor kasvaa sekä kylmässä (+ 4˚C) että kehon lämpötilassa (37˚C) joten se voi myös olla ihmiselle virulentti. Se sietää hyvin ja pitkiä aikoja kuivuutta."
Lähde: Diagnostisia työkaluja rakennusten patologiaan Mirja Salkinoja-Salonen, 2016, sivut 27-29.
Ainakin minulle selveni entistä enemmän miksi pitäisi suosia mahdollisimman käsittelemättömiä villoja jne. eli miksi meille ei tulla käyttämään villoja missä on booria tai booraksia yms. Olemme siis menossa ihan oikeaan suuntaan rakennuksen myrkyttömyydessä, kaikkea emme tienneet ennen hirsivaunun rakentamista mutta aavistus oli ja siksi valitsimme luonnollisia materiaaleja. Ehkä karmeinta on se, ettei villojen näytteistä löydetä näitä mikrobeja siksi, että niiden kasvualusta jolle se laitetaan eli agarmalja ei ole oikeasti kunnon kasvualusta niille. Eli jos olisi malja jossa boorihappoa olisi niin ne näkyisivät, nyt ne eivät näy. Sitten voidaankin välvälttää ettei ongelmia ole vaikka ihmiset oireilee ja villoja ei vaihdeta.
"Taulukko 5 näyttää laboratoriossa saatuja mittaustuloksia boorin vaikutuksesta hometalosta noudettujen pölymikrobien toksisuuteen. Siinä tutkittu pöly oli rakennuksesta, josta asukkaat olivat joutuneet muuttamaan pois sisäilmaan liittyneiden vakavien terveyshaittojen vuoksi. Aspergillus westerdijkiae – lajiksi tunnistettu home kasvoi pölynäytteistä vallitsevana, miltei puhdasviljelmänä, maljoilla joihin oli lisätty boorihappoa, ≥ 1000 mg /litra. Samalla toksisuus lisääntyi (=EC50 arvo pieneni)."
Lähde: Diagnostisia työkaluja rakennusten patologiaan Mirja Salkinoja-Salonen, 2016, sivu 19.
"Aspergillus versicolor kasvaa mielellään tapettiliisterissä, erilaisissa liimoissa, oluessa, mädässä puussa. Se tuottaa ummehtuneita hajuja (geosmiinia) ja aineita jotka ärsyttävät ilmiö ja hengitysteiden limakalvoja, sekä myrkkyaineita joista stergmatokystiini tunnetaan syövän aiheuttajana."
Lähde: Salkinoja-Salonen Mirja, Myrkylliset mikrobit sisätiloissa, 1999. Sivu 67.
Aspergillus lajit ovat tehokkaita itiöiden levittäjiä sisäilmaan. Aspergillukset hyödyntävät vähäisenkin kosteuden. Niitä löytyy usein sisäilmahaittaisista rakennuksista, joista ei löydy kosteus-vauriota (aw <0.8). Aspergillukset kasvavat sekä ”bakteerien” (pH 7.2) että homeiden (pH 5.4) viljelyyn tarkoitetuilla maljoilla. Jos läsnä on paljon bakteereja (Kuva 10), niin mahdolliset Asperigllus pesäkkeet jäävät niin mikroskooppisen pieniksi, ettei niitä pysty tunnistamaan ja ne jäävät laskematta. Nämä tulokset osoittavat, että toksisten Aspergillusten ”todellisemman” määrän selvittämiseksi viljelymaljaan kannattaa lisätä boorikemikaaleja (≥ 2000 mg/l) (Taulukko 4). Tämä boorilisäys vaimentaa bakteerikasvun ja myös useimmat ”kiltit kotihomeet”, jolloin Aspergillus pesäkkeet saavat tilaa kasvaa niin, että ne on helppo tunnistaa (Andersson ym., 2013; Mikkola ym. 2015) (Kuva 10, taulukko 5).
Lajit A. fl avus, A. niger, A. fumigatus, A. candidus, ja A. terreus ovat ihmispatogeeneja ja voivat infektoida monia elimistön osia, etenkin hengitysteitä ja korvaa (otomykoosi) (Garcia-Agudo ym., 2011), aspergilloosi, aspergillooma (Anttila ym., 2003). Aspergilloosi keuhkoissa on hengenvaarallinen sairaus jonka aiheuttajana tunnetaan A. fumigatus, mutta myös A. flavus ja A. calidoustus (Anttila ym. 2003, Hubka ym., 2012; Khan ym. 2014 (Kuvat 12A ja B). Tanskalainen tutkijaryhmä on todennut, että kaupasta ostetut, uudet, kuivat kipsilevyt (12 eri tuotemerkkiä tutkittiin) sisältävät valtalajina Neosartorya hiratsukae- hometta, joka on Asper-
gilluksen suvullinen muoto (teleomorfi ) (Andersen ym., 2016). Sen anamorfi on geneettisesti läheistä sukua tai identtinen ihmiselle patogeenisen A. fumigatus lajin kanssa (de Hoog ym., 2000). Tilanne näyttää Suomessa samankaltaiselta (kuva 12 A). Kipsimateriaalien runsas käyttö sisätilojen rakenteissa saattaa selittää toksisten Aspergillusten dominanssin suomalaisissa, vakavasti sisäilmaongelmaisissa rakennuksissa/tiloissa. Kun niiden varanto on kipsilevyissä, ne pääsevät siellä nopeasti toimimaan jos kipsilevy diff usiivisesti kuljettaa niille tarvittavan kosteuden ja kipsilevyn peittona oleva muovitettu laineri avustaa hiilidioksidi-pitoisuuden pidättämisessä Aspergilluksille suotuisalla pitoisuusalueella (5000 – 10 000 ppm)(Andersson, Salo, Lipponen ym., 2014)."
Lähde: Diagnostisia työkaluja rakennusten patologiaan Mirja Salkinoja-Salonen, 2016, sivu 24.
"Aspergillus-lajeja on useita kymmeniä. Tärkeimmät ovat Aspergillus fumigatus, A. versicolor, A. flavus, A. niger, A. parasiticus.
Aspergilluslajit ovat allergisoivia. Eräät niistä, tavallisimmin Aspergillus fumigatus voivat alkaa kasvaa elimistön pinnoilla ja kudoksissa, kuten poskionteloissa tai keuhkoputkissa. Tämä on onneksi harvinaista terveillä henkilöillä. Sieni-infektion riskiä lisäävät eräät immuunipuolustukseen vaikuttavat sairaudet ja niiden lääkehoito (leukemia, syöpä, diabetes, reumasairaudet).
Aspergillus-lajit ovat usein myös toksiinin tuottajia. Aspergillus flavus tuottaa aflatoksiinia, samoin Aspergillus parasiticus. Aspergillus fumigatus tuottaa mm. fumigatoksiinia, fimigilliinia ja gliotoksiinia. Aspergillus versicolor tuottaa sterigmatokystiiniä, versicoloriinia, aspercoloriinia, averifiinia ja syklopiazonihappoa. Aspergillus ochraceus tuottaa okratoksiinia. Sterigmatocystiini on todennäköisesti syöpää aiheuttava. Aflatoksiini on immunosuppressiivinen ja syöpävaarallinen."
Lähde: http://indooraid.com/?page_id=27#Aspergillusä
kuivaa. Aspergillus niger laji on bioteknisen teollisuuden työhevonen, jolla tuotetaan mm. sitruunahappoa. Bioteknisesti tuotettua sitruunahappoa sisältyy lisäaineena (E330) hyvin moniin elintarvikkeisiin. On mahdollista, että bioteknisesti tuotettuun sitruunahappoon jää jääminä tuottajakannan solukomponentteja, jotka käynnistävät yliherkkyys-reaktion henkilöissä, jotka ovat altistuneet toksisille Aspergillus niger’ille työ- tai asuntotiloissaan."
Lähde: Diagnostisia työkaluja rakennusten patologiaan Mirja Salkinoja-Salonen, 2016, sivu 25.
Olen itse altistunut Aspergillukselle, mutta en tarkalleen tiedä mille kaikille lajikkeille. Jostain syystä en siedä tuotteita joissa on sitruunahappoa joka on tuotettu edellä mainitusta homeesta. Saan välittömästi huonon olon, mm. "aivosumun". En siedä myöskään kosmetiikka tuotteita joissa on citric acid:a joka on sama aine. Saan välittömästi pään kutinaa ja hengenahdistusta kun sitä on ilmassa esim. astian pesuaineista tai shampoossa. Näitä tuotteita ja ruokia ei siis meillä käytetä joissa tuota on. Myös lapsemme villiintyvät erityisesti E330 sisältävistä tuotteista. Ero on huomattava ja sen on huomannut vain kokemuksella. Esim. Suurimmassa osassa karkkeja on tätä. Melkoisen työn saa tehdä, että löytää sopivat karkit. Ässä Mix pussissa ei taida olla eikä Tutti Frutti karkkilaatikoissa jossa vihreitä, keltaisia ja punaisia karkkeja. Tarkka saa olla noistakin laatikoista, koska osassa saman merkin laatikoissa on E330:aa. Sitruunahappoa ei siis yleensä tehdä sitruunasta niin kuin väitetään. Tiedän, että tämäkin on kiistelty asia saako oireita, mutta erittäin moni homeelle altistunut saa ja muuten lisäainelle herkistynyt myös. Kokeilemalla tietää. Minä en mielelläni testaa montaa kertaa, se olo ei ole mukava. Mutuun tämä tieto ei siis perustu.
"Aspergillus fumigatus sientä esiintyy ulkoilmassa, koska se kasvaa kosteilla kasvimateriaaleilla. Tämänvuoksi se on yleinen mm. kompostilaitosten ja maataloustilojen työilmassa (107 itiötä /m3, Buenger ym., 2004). A. fumigatus tunnetaan homepölykeuhkon (aspergilloosi) aiheuttajana, silsasienenä ja korva- ja haavatulehdusten aiheuttajana (Hubka ym 2012; Buenger ym., 2004; ). Jotkut sen kannat tuottavat gliotoksiineja (2-S, 3-S tai 4-S) joissa on 2, 3 tai 4 disulfidi-rikkiä (Nieminen ym., 2002). Aspergilloosi-potilaskantojen on osoitettu tuottavan gliotoksii-
neja, jotka lamauttavat keuhkoputkien pintoja puhdistavien värekarvojen (kilioiden) toiminnan. Kun kiliat eivät toimi, tästä seuraa, että sisäänhengitetyt itiöt ja muut pienhiukkaset jäävät pitkäksi aikaa keuhkoihin (Amitani ym., 1995). Suomessa A. fumigatus homeen esiintyminen näyttää olevan sisätiloissa suunnilleen yhtä yleinen kuin ulkoilmassa, mutta ei ole tutkittu tuottaako tämä sieni molemmissa ympäristöissä yhtäläisesti toksiineja. Se yleistyy sisätiloissa tilanteissa, joissa koko rakennus on ollut veden vallassa, kastuen pitkään ja perusteellisesti.
Aspergillus westerdijkiae on Suomessa yleinen sisätilojen toksiineja tuottava home. Tämä A. westerdijkiae laji on ehkä Aspergillus ryhmän pahis Suomen oloissa. Se kasvaa kylmässäkin (+5˚C), säilyttää elinkykyisyytensä kuivuudessakin, sietää korkeitakin lämpötiloja, mutta ei kasva 37˚C. Se infektoi ihmisen uloimpia, viileitä osia: kynnet (silsasieni), ulkokorva (Hubka ym., 2012)."
Lähde: Diagnostisia työkaluja rakennusten patologiaan Mirja Salkinoja-Salonen, 2016, sivu 26.
Suomessa käytetään rakennusmateriaaleja, etenkin lämpö- ja äänieristeitä, jotka on valmistuksen yhteydessä imeytetty väkevällä pitoisuudella booria. Eristeet ovat boorinkestävien home-lajien, kuten aspergillusten, suosiossa. A. westerdijkiae on resistentti kaikille Suomessa myydyille ”homesaneeraus” kemikaaleille (Andersson ym. 2013, 2014). Mikkola ym. osoitti, että vakavasti sisäilmahaittaisesta asunnosta eristetty A. westerdijkiae kanta kasvoi rehevästi mallas agarilla, johon oli lisätty gramma/litra PHMGtä tai PHMBtä (taulukko 3 julkaisussa Mikkola ym 2015).
Sekä Aspergillus versicolor että A. westerdijkiae suosivat boorikemikaaleja (boorihappo, booraksi) sisältäviä kasvualustoja (Kuva 10). Korkea booripitoisuus (> 5000 mg/L tai >3000 mg/kg) estää bakteerien ja kilpailevien homeiden kasvun ja siten antaa valintaedun aspergilluksille. Suomalaisista rakennuksista tutkituista eristevillanäytteistä (lämpö- ja äänieristeet) booria löytyi yli 30 000 mg/kg, eli useita paino% (Andersson ym., 2014). Tämä saattaisi selittää sen, miksi eristevillat ovat boorinkestävien homelajien, kuten aspergillusten, suosiossa.
Kaikki tutkitut A. westerdijkiae kannat tuottavat okratoksiini A:ta (Visagie ym, 2014a). EU:n säätämä TDI yläraja (total daily intake) ihmisen elimistön okratoksiini A kuormitukselle on 0,005 μg/kg/vrk, eli 60 kg painoiselle aikuiselle 0,3 μg vuorokaudessa. Puoliintumisaika elimistössä on arvioitu alle kahdeksi kuukaudeksi (Creppy ym., 1983, Hagelberg ym, 1989). Nykyinen saanti elintarvikkeista on 1/3 TDI:stä, joten turvamarginaali on kapea (Pohjanvirta, 2007). Jos A. westerdijkiae PP2 tuottaisi rakennuksessa kasvaessaan edes 1% siitä okratoksiinimäärästä minkä se laboratoriossa tuottaa, niin hengittäen tai ihon kautta saatu vuorokausiannos yhdestäkin milligrammasta (=vähemmän kuin yksi pesäke) A. westerdijkiae hometta jo ylittäisi EU:n asettaman TDI arvon kolminkertaisesti.
A. westerdijkiae laji on suomalaisista hometaloista kuvattu ensimmäisen kerran tämän kirjoittajan johtamassa tutkimusryhmässä ( Mikkola ym, 2015). Se ei (vielä) esiinny viranomaisen listalla toksisista sisätilamikrobeista, kuten ei myöskään A. calidoustus (STM, Asumisterveys-ohje, 2003). Helsingin Yliopiston ja Aaltoyliopiston tutkijoiden havainnot viittaavat siihen, että toksiset Aspergillukset ovat tolerantteja viime vuosikymmenten aikana käytetyille puunsuoja-kemikaaleille, niin arseenipentoksidille kuin boorille. Nämä nuijahomeet sietävät myös muita viime vuosikymmenen kuluessa laajamittaiseen käyttöön otettuja homeen-estoon markkinoituja biosideja (polyguanidiyhdisteet PHMG, PHMB) ja kvaternääriset ammonium yhdisteet, didekyyli-dimetyyli ammonium kloridi (DDAC) niissä pitoisuuksissa, joissa rautakaupassa ostettavia tuotteita levitetään sisätiloihin homesaneeraukseen. (Andersson ym, 2013, Salo ym. 2015, Mikkola ym., 2015).
Sekä Aspergillus westerdijkiae (Kuvat 14 ja 16), että Aspergillus versicolor (Kuva 18) tuottavat myrkyllisiä ekstroliitti pisaroita, jotka voivat levitä rakenteista alipaineiseen sisätilaan kosteuden kuljettamana. Julkisten tilojen leave-on siivouksessa käytetyt tuotteet sisältävät kostutinkemikaaleja jotka on kehitetty muuttamaan vesi sellaiseksi että se aerosolisoituu hienojakoisina (nano-) pisaroina. Tämä lisää maalien, siivousnesteiden ja ja kasvinsuojeluaineidenkäytön taloudellisuutta (pienellä tilavuudella kostuu isompi pinta), mutta juuri samasta syystä se edistää kuivissa
tiloissa homeiden hyötymistä ilmankosteudesta, ja itiöiden itämistä. Aspergillus versicolor kasvaa sekä kylmässä (+ 4˚C) että kehon lämpötilassa (37˚C) joten se voi myös olla ihmiselle virulentti. Se sietää hyvin ja pitkiä aikoja kuivuutta."
Lähde: Diagnostisia työkaluja rakennusten patologiaan Mirja Salkinoja-Salonen, 2016, sivut 27-29.
Ainakin minulle selveni entistä enemmän miksi pitäisi suosia mahdollisimman käsittelemättömiä villoja jne. eli miksi meille ei tulla käyttämään villoja missä on booria tai booraksia yms. Olemme siis menossa ihan oikeaan suuntaan rakennuksen myrkyttömyydessä, kaikkea emme tienneet ennen hirsivaunun rakentamista mutta aavistus oli ja siksi valitsimme luonnollisia materiaaleja. Ehkä karmeinta on se, ettei villojen näytteistä löydetä näitä mikrobeja siksi, että niiden kasvualusta jolle se laitetaan eli agarmalja ei ole oikeasti kunnon kasvualusta niille. Eli jos olisi malja jossa boorihappoa olisi niin ne näkyisivät, nyt ne eivät näy. Sitten voidaankin välvälttää ettei ongelmia ole vaikka ihmiset oireilee ja villoja ei vaihdeta.
"Taulukko 5 näyttää laboratoriossa saatuja mittaustuloksia boorin vaikutuksesta hometalosta noudettujen pölymikrobien toksisuuteen. Siinä tutkittu pöly oli rakennuksesta, josta asukkaat olivat joutuneet muuttamaan pois sisäilmaan liittyneiden vakavien terveyshaittojen vuoksi. Aspergillus westerdijkiae – lajiksi tunnistettu home kasvoi pölynäytteistä vallitsevana, miltei puhdasviljelmänä, maljoilla joihin oli lisätty boorihappoa, ≥ 1000 mg /litra. Samalla toksisuus lisääntyi (=EC50 arvo pieneni)."
Lähde: Diagnostisia työkaluja rakennusten patologiaan Mirja Salkinoja-Salonen, 2016, sivu 19.
"Aspergillus versicolor kasvaa mielellään tapettiliisterissä, erilaisissa liimoissa, oluessa, mädässä puussa. Se tuottaa ummehtuneita hajuja (geosmiinia) ja aineita jotka ärsyttävät ilmiö ja hengitysteiden limakalvoja, sekä myrkkyaineita joista stergmatokystiini tunnetaan syövän aiheuttajana."
Lähde: Salkinoja-Salonen Mirja, Myrkylliset mikrobit sisätiloissa, 1999. Sivu 67.
Kommentit
Lähetä kommentti